MINEJÄ NUKKISJUTTUJA IKÄNSÄ KÄTTENTÖITÄ TEHNEELTÄ!

24. helmikuuta 2013

HOHHOIJAKKAA!

Opiskelu kiireet ovat hidastaneet harrastukseni etenemistä. Rankka näyttöviiikko takana. Huh, onneksi ohi on.
Ihminen saisi olla tyytyväinen, kun saa päivät pitkät tehdä kaikenlaisia ihania käsitöitä. Usein päivät venähtää ja käsityöintoilu jatkuu vielä illalla kotonakin. Tosin, nukkisharrastus tässä vähän kärsii...

Iso kiitos kaikille sivuillani piipahtaneille :-) 



12. helmikuuta 2013

VILLA RUUSULA



Villa Ruusula valmistui marraskuussa 2011. Se on korkea nukketalo, joka on sähköistetty ja siinä on huonekalupyörät alla.


Villa Ruusula valaistuna.


Villa Ruusulan sisäänkäynti.


Avo - borchella kelpaa ajella.




 Villa Ruusulan parvekkeet.


Ruusulan ullakkoikkunat.


Tällaiset ovat Villa Ruusulan ovien ikkunat sisäpuolelta. Näissä käytin vanhaa pitsistä yöpaitaa ;-)


Pinkistä kynttilälyhdystä on tehty " huvimaja ". Valkoiseen tuoliin voi hetkeksi istahtaa ja vaan... olla.


Villa Ruusulan piha-alue.


Komea leijonanpäinen vesiaihe.



TARINA

Donnan aviomies nukkui pois jokunen vuosi sitten. Donna oli jäänyt ypöyksin, sillä lapsia pariskunalla ei ollut. He olivat rakastuneet tulisesti ja viettäneet onnellisia ikimuistoisia hetkiä yhdessä. He viihtyivät kaksistaan eivätkä halunneet pilata hurmiollista idylliä hankkimalla lapsia. Kyllä he lapsista pitivät - kunhan ne eivät olleet omia.

Donna jäi yksin, ja hän  kaipasi niin rakasta miestään. Miehen kuolema oli tullut yllättäen, ja se oli kova paikka Donnalle. Hän joutui palkkamaan itselleen kotiapulaisen, sillä hän oli hyvin uupunut ja maassa - hän oli menettää elämänhalunsa. Hän tarvitsi jonkun, joka  hoitaisi taloutta, sillä hänellä ei ollut enää voimia suoriutua kotiaskareista.

Vuosia vierähti. Aika paransi osan haavoista, mutta rakkaus Valtteria kohtaan säilyy aina hänen sydämessään. Myös kotiapulainen Emilia Sievänen sai jäädä. Tyttö osoittautui taitavaksi ja näppäräksi apulaiseksi, ja hänestä oli ollut valtavasti seuraa ja apua aikoinaan niin musertuneelle Donnalle. Usein leskirouva pani merkille tytön neuvokkuuden ja sanavalmiuden. Hän ei sanoja säästelyt, vaan sanoi sanottavansa suoraan. Tästä ominaisuudesta Donna piti.

Donna peri miehensä koko omaisuuden. Valtteri oli ollut innokas viinien keräilijä ja maistelija, ja kyllä hänelle maittava ruokakin kelpasi. Donna ei liiemmin alkoholista piitannut. Saattoi hän joskus lasin parin ottaa hyvässä seurassa, mutta siihen se jäi. Viini- ja oluttynnyrit yhä notkuvat täpötäysinä kellarissa sulassa sovussa tuoreiden avomaan herkkujen kanssa.

AIEMMIN

Raider Koljander oli jo nuorukaisena ihastunut Donnaan, mutta Donnaa liehitteli Valtteri Hameenperä, joka oli uljas ja sulavaliikkeinen nuorimies. Donna oli kuin sulaa vahaa tuon miekkosen kätösissä. Raider oli luvannut jättää Donnan rauhaan, ja sanansa hän piti.

Mutta nyt... tilanne oli muuttunut... Mies oli kuollut ja Donna jäänyt ykisn. Toivo alkoi elää. Suru-uutiset olivat kiirineet poikamies Raiderin korviin. Oli sydäntä musertavaa katsoa murheen murtamaa Donnaa. Raider alkoi lähettää Donnalle postia - ensin harvakseltaan, sittemmin hän alkoi käydä kylässä, ja kun Donna alkoi osoittaa elpymisen merkkejä, Raider alkoi systemaattisesti liehitellä ihastuksensa kohdetta. Donna ei ollut kiinnostunut, ja sen hän myös kertoi Raiderille; " Kavereita voimme olla, ei mitään muuta. " Raider oli tyrmistynyt sanat kuullessaan, ja nuoli haavat hiljaisuudessa. Lopulta hän myöntyi Donnan toiveeseen " ollaan vaan kavereita ". Ja, mukaavahan heillä oli - ihan vaan kavereina. Miksi pilata hyvää ystävyyttä? Jos Donna oli onnellinen, miksei hänkin.

On paljosta kiittäminen juuri Raideria, ja Emiliaa, että Donna sai elämänhalunsa takaisin, ja jaksaa taas iloita ja nauttia elämän pienistä hetkistä.


Villa Ruusulan ruusuinen eteinen.





Portaiden alla on näppärä komero.





Villa Ruusulan kellari. Täältä löytyy leskirouva Donnan edesmenneen miehen viini- ja olutkokoelmat, sekä maistuvat avomaan herkut.





On pottua, purjoa, porkkanaa, sipulia, kaaleja ja kurpitsaa.


Villa Ruusulan keittiö.


Keittiön portaiden alle mahtui myös komero. Sieltä löytyvät siivousvälineet.








On siinä herkullisia leipiä jos jonkinmoisia.














Villa Ruusulan ruokailuhuone.





Pöytä ja tuolit ovat vengeä.


Kahvipaussi! Nyt herkutellaan!











Villa Ruusulan olohuone.


Virkatuissa nojatuoleissa kelpaa istua ja nauttia lasin punkkua hyvässä seurassa.





Kaappikellon ja takan päällä somat pikkuenkelit.









Villa Ruusulan makuuhuone. Pörröisen pehmoinen sänkypeitto on neulottu isoilla puikoilla.


Lampunjalkaan käytin pienen hajuvesipullon. Makuuhuoneen valkoinen kaappi on ainut ostohuonekalu tässä nukketalossa.


Tyylikkät verhot ovat... taas jostain joutilaksi jääneestä... hhmmm... asusta...


Villa Ruusulan kirjasto.


Leopardinnahkatuolit.





Väsäsin näitä kirjoja melkein sata! Sai siinä pikkuisia sivuja liimata... tovin.


Pinkillä nauhalla koristeltu kirja on salakätkö. Sieltä löytyy aarteita.


Näitä runokirjoja voi oikeasti lukea.


Villa Ruusulan kylpyhuone. 








Vaahtokylpy odottaa.


Ovatko ruusut salaiselta ihailijalta?


Villa Ruusulan ullakko. Halusin synkähköön ullakkoon väriä ja latomaista tunnelmaa. Talon sähkökeskus on piilossa alimmaisen oven takana.


Villa Ruusulan ullakon vasemmanpuoleinen osa.


Myös Emilia on saanut ruusuja.





Emilia lämmittää ahkerasti pientä kaminaa.





Puinen matka-arkku.


Villa Ruusulan ullakon oikeanpuoleinen osa. Iso puinen matka-arkku on nähnyt maailmaa. Se on amerikan mummon peruja.


Kukas se siellä?! Pitäähän talossa kotitonttu olla!
Tonttu on löytänyt oman kolon sähkökeskuksen vintiltä.