MINEJÄ NUKKISJUTTUJA IKÄNSÄ KÄTTENTÖITÄ TEHNEELTÄ!

VILLA RUUSULA


Villa Ruusula valmistui marraskuussa 2011. 
Se on korkea nukketalo,
joka on sähköistetty 
ja siinä on huonekalupyörät alla.


Villa Ruusula valaistuna.


Villa Ruusulan sisäänkäynti.


 Avo-borchella kelpaa ajella.


Italian matkan tulijainen.


Villa Ruusulan parvekkeet.


Villa Ruusulan kattoikkunat.



Tällaiset ovat Villa Ruusulan 
ovi-ikkunat sisäpuolelta. 
Näissä käytin vanhaa yöpaitaa ;-)


Pinkistä kynttilälyhdystä
on tehty " huvimaja ". 
Valkoiseen tuoliin voi hetkeksi
istahtaa ja vaan... olla.


Helmitulppaanit ruukussa.


Villa Ruusulan piha-alue.


 Komea leijonapäinen vesiaihe.


 TARINA

Donnan aviomies 
nukkui pois jokunen vuosi sitten. 
Donna oli jäänyt ypöyksin, 
sillä lapsia pariskunnalla ei ollut.
He olivat rakastuneet tulisesti 
ja viettäneet ikimuistoisia 
onnellisia hetkiä yhdessä. 
He viihtyivät kaksistaan 
eivätkä halunneet pilata hurmiollista 
idylliä hankkimalla lapsia. 
Kyllä he lapsista pitivät
- kunhan ne eivät olleet omia.

Donna jäi yksin, 
ja hän kaipasi niin rakasta  miestään. 
Miehen kuolema oli tullut yllättäen,
ja se oli kova paikka Donnalle. 
Hän joutui palkkaamaan itselleen kotiapulaisen,
sillä hän oli hyvin uupunut ja maassa
- hän oli menettää elämänhalunsa. 
Hän tarvitsi jonkun, 
joka hoitaisi taloutta, 
sillä hänellä ei ollut enää 
voimia suoriutua kotiaskareista.

Vuosia vierähti. 
Aika paransi osan haavoista, 
mutta rakkaus Valtteria kohtaan 
säilyy  aina hänen sydämessään. 
Myös Emilia Sievänen sai jäädä. 
Tyttö osoittautui taitavaksi 
ja näppäräksi apulaiseksi, 
ja hänestä oli ollut valtavasti apua 
aikoinaan niin musertuneelle Donnalle. 
Usein leskirouva pani merkille 
tytön neuvokkuuden ja sanavalmiuden. 
Hän ei sanoja säästellyt, 
vaan sanoi sanottavansa suoraan. 
Tästä ominaisuudesta Donna piti.

Donna peri miehensä koko omaisuuden. 
Valtteri oli ollut innokas 
viinien keräiljä ja maistelija,
ja kyllä hänelle maittava ruokakin kelpasi. 
Donna ei liiemmin alkoholista piitannut.  
Saattoi hän hyvässä seurassa 
lasin parin ottaa,
mutta siihen se jäi. 
Viini- ja oluttynnyrit 
yhä notkuvat täpötäysinä kellarissa 
sulassa sovuussa avomaan herkkujen kanssa.

AIEMMIN

Raider Koljander 
oli jo nuorukaisena ihastunut Donnaan, 
mutta Donnaa liehitteli 
Valtteri Hameenperä, 
joka oli uljas 
ja sulavaliikkeinen nuorimies. 
Donna oli kuin sulaa vahaa 
tuon miekkosen kätösissä. 
Raider oli luvannut jättää Donnan rauhaan, 
ja sanansa hän piti.

Mutta nyt... 
tilanne oli muuttunut... 
mies oli kuollut 
ja Donna jäänyt yksin. 
Toivo alkoi elää. 
Suru-uutiset olivat kiirineet  
poikamies Raiderin korviin. 
Oli sydäntä musertavaa 
katsoa murheen murtamaa Donnaa.
Raider alkoi lähettää Donnalle postia 
- ensin harvakseltaan, 
sittemmin hän alkoi käydä kylässä,
ja kun Donna alkoi 
osoittaa elpymisen merkkejä, 
Raider alkoi systemaattisesti 
liehitellä ihastuksensa kohdetta.
Donna ei ollut kiinnostunut, 
ja sen hän myös kertoi Raiderille: 
" Kavereita voimme olla, 
ei mitään muuta. "
 Raider oli tyrmistynyt sanat kuulleessaan, 
ja nuoli haavat hiljaisuudessa.
Lopulta hän myöntyi Donnan toiveeseen 
" ollaan vaan kavereita ". 
Ja mukavaa heillä oli 
- ihan vaan kavereina. 
Miksi pilata hyvää ystävyyttä? 
Jos Donna oli onnellinen, 
miksei hänkin.

On paljosta kiittäminen 
juuri Raideria, 
ja Emiliaa, 
että Donna sai elämänhalunsa takaisin
ja jaksaa taas iloita 
ja nauttia elämän pienistä hetkistä.


Villa Ruusulan eteinen.




 Portaiden alla on näppärä komero.




Villa Ruusulan kellari. 
Täällöytyy leskirouvan 
edesmenneen miehen viini- ja olut kokoelmat, 
sekä maistuvat avomaan herkut.   





On pottua, 
purjoa, 
porkkanaa, 
sipulia,
 kaaleja ja kurpitsaa.






Pikkuruisissa laatikoissa on sieniä, 
päärynöitä, paprikoita ja sitruunoita.


Näiden tynnyreiden tekeminen oli hauskaa.



Onnekas löytö 
 - puinen lankarulla!


Villa Ruusulan keittiö.


 Herkullisia leipiä jos jonkinmoisia.

  


Keittiön portaiden alle mahtui myös komero. 
Sieltä löytyvät siivousvälineet.




Pirteän värinen keittiön kaapisto.




Villa Ruusulan ruokailuhuone.






Pöytä ja tuolit ovat vengeä.


Kahvipaussi! 
Nyt herkutellaan.






Villa Ruusulan olohuone.


Virkkatuissa nojatuoleissa   
kelpaa istua 
ja nauttia lasin punkkua 
hyvässä seurassa.






Kaappikellon 
ja takan päällä somat pikkuenkelit.




Villa Ruusulan makuuhuone.


Pienestä hajuvesipullosta 
on saatu aikaiseksi kaunis valaisin.


Makuuhuoneen hurmaavat verhot 
tein... hmmm... 
jostain öisestä pitsiunelmasta.


Villa Ruusulan kirjasto.




Väsäsin näitä kirjoja melkein sata! 
Sai siinä pikkuisia sivuja liimata tovin...


Näitä runokirjoja voi oikeasti lukea! 


 Pinkillä nauhalta koristeltu kirja 
on oikeasti salakätkö. 
Sieltä löytyy aarteita.


Villa Ruusulan kylpyhuone.


 Vaahtokylpy odottaa!


 Ovatkohan ruusut salaiselta ihailijalta!






Villa Ruusulan ullakko. 
Halusin synkähköön ullakkoon 
hieman väriä ja latomaista tunnelmaa. 
Talon sähkökeskus on piilotettu.
 Se löytyy alemman oven takaa.


Villa Ruusulan 
ullakon vasemman puoleinen osa. 
Täällä asuu Emilia Sievänen.



Myös Emilia on saanut kukkalähetyksen.




Emilia lämmittää ahkerasti pientä kaminaa.




Pieni puinen matka-arkku.


Villa Ruusulan  
ullakon oikean puoleinen osa.  
Iso puinen matka-arkku 
on nähnyt maailmaa. 
Se on amerikan mummon peruja.


Kukas se siellä?! 
Pitäähän talossa kotitonttu olla! 
Tonttu on löytänyt oman kolon 
sähkökeskuksen vintiltä!

  
Tässäpä lamppukokoelma 
Villa Ruusulan valaisimista.


Minietikettejä viinipulloihin.


 Juhlallinen hetki... 
Villa Ruusula on saanut nimikkoviininsä.